ALS tarjoaa PFAS eli per- ja polyfluorialkyyliyhdisteiden analysointia useista eri näytematriiseista:, kuten maasta, vedestä, sedimentistä ja biologisista näytteistä.
Vesille sekä maa- ja sedimenttinäytteille on tarjolla kolme analyysipakettikokonaisuutta: suppea, keskikokoinen ja laaja analyysipaketti. Lisäksi valikoimasta löytyy juomavesille erikseen alhaisen määritysrajan analyysipaketit.
Ota meihin yhteyttä lisätietoja varten.
PFAS-yhdisteiden Top Assay -analyysi
PFAS-analyysipakettimme sisältävät joukon tunnetuimpia yhdisteitä, mutta kaiken kaikkiaan eri PFAS-yhdisteitä on olemassa yli 3000 yhdistettä. Käytännön kannalta ei ole järkevää kehittää menetelmää kaikkien eri yhdisteiden analysointiin, jonka vuoksi ALS onkin kehittänyt ns. TOP (Total Oxidisable Precursor) Assay – analyysin. Menetelmässä kaikki PFAS-yhdisteet hajotetaan pienemmiksi molekyyleiksi, jolloin ne voidaan analysoida. TOP-analyysin avulla ei voida määrittää yksittäisiä näytteessä esiintyviä yhdisteitä, mutta sen avulla saadaan arvio PFAS-yhdisteiden kokonaispitoisuudesta näytteessä, jota voidaan hyödyntää yhdisteiden todellista myrkyllisyys- ja biokertyvyysvaikutusta selvitettäessä.
PFAS veden passiivinäytteenottimista
Vesinäytteiden perinteisen PFAS-analyysin lisäksi ALS pystyy analysoimaan PFAS-yhdisteitä myös vesinäytteiden passiivinäytteenottimista, jolloin saadaan selville PFAS-yhdisteiden keskimääräinen pitoisuus vedessä. Passiivinäytteenoton etuna on, että näytteenotin kerää yhdisteitä pidemmältä aikaväliltä, jolloin tuloksena saadaan keskimääräinen pitoisuus tietyllä ajanjaksolla. PFAS-yhdisteiden passiivinäytteenottoon käytetään POCIS-näytteenotinta (polar organic chemical integrative sampler) ja näytteenottimeen kerääntyy vain biosaatavilla oleva fraktio.
Tietoa PFOS-yhdisteistä
PFAS eli perfluorialkyyliyhdisteet ja polyfluorialkyyliyhdisteet (kutsutaan myös nimellä perfluoratut yhdisteet ja käytettiin aikaisemmin lyhennettä PFC-yhdisteet) ovat ryhmä synteettisesti tuotettuja kemikaaleja, joihin kuuluu noin 3000 erilaista yhdistettä. Näille yhdisteille on ominaista niiden pinta-aktiiviset ominaisuudet (vettä ja rasvaa hylkivät ominaisuudet) ja vastustuskyky biologiselle hajoamiselle. PFAS-yhdisteitä on käytetty useissa yleisissä kotitaloustuotteissa ja erikoissovelluksissa, kuten keittiötuotteiden tarttumattomissa pinnoituksissa, huonekalujen ja mattojen likaa hylkivissä pinnoitteissa, elintarvikepakkauksissa sekä eräissä teollisuudenprosesseissa ja palosammutusvaahdoissa.
PFAS on tänä päivänä ajankohtainen aihe. Monet ovat tietoisia ympäristössä olevista PFAS-yhdisteistä ja mahdollisesta altistumisesta. Viime vuosikymmenten aikana on havaittu useita PFAS-yhdisteiden aiheuttamia kielteisiä terveysvaikutuksia. Yhdisteet ovat hyvin pysyviä, eivätkä ne hajoa ympäristössä luonnollisesti. PFAS-yhdisteet eivät keräänny rasvakudoksiin, kuten esim. PCB-yhdisteet ja osa muista ympäristötekijöistä, vaan ne kerääntyvät elimiin, kuten maksaan ja munuaisiin.
Pohjoismaissa on tullut esiin useita tapauksia, joissa juomavesi on saastunut PFAS-yhdisteillä. Ihmiset altistuvatkin PFAS-yhdisteille pääasiassa juomaveden ja elintarvikkeiden myötä. Elintarvikkeissa PFAS-yhdisteitä esiintyy sekä itse elintarvikkeissa (esim. kalassa) että elintarvikepakkauksissa. Tarkemmin ei kuitenkaan vielä tiedetä miten haitallisia PFAS-yhdisteet ovat ihmisille niillä pitoisuustasoilla, joille ihmiset altistuvat tänä päivänä.
PFOS maassa ja vedessä
Merkittävin PFAS-yhdisteiden käyttökohde on ollut palosammutusvaahdot (AFFF= Aqueous Film Forming Foam), joiden seurauksena yhdisteitä on päätynyt maaperään ja vesistöihin. Näitä on käytetty mm. puolustusvoimissa, lentokentillä, teollisuudessa ja kunnallisten pelastuslaitoksien palosammutusharjoituksissa. Useissa tapauksissa nämä yhdisteet ovat päätyneet maaperään ja pinta- ja pohjavesiin toistuvasti, aiheuttaen juomaveden kontaminoitumista.
Muita PFAS-kontaminaatiolähteitä, joista yhdisteitä päätyy ympäristöön, ovat mm. jätevedenkäsittely, kaatopaikat, pesulat sekä tekstiili- ja metalliteollisuus.
PFOS ja PFOA
Historiallisesti PFOS (perfluorioktaanisulfonaatti) ja PFOA (perfluorioktaanihappo) ovat kaksi eniten käytettyä PFAS-yhdistettä ja sen myötä myös parhaiten tunnetut yhdisteet. Niiden on todettu olevan haitallisia sekä terveydelle että ympäristölle ja ne ovat erittäin pysyviä, biokertyviä ja myrkyllisiä.
PFOS ja yhdisteet, jotka voivat hajota PFOS-yhdisteeksi, ovat pääosin kielletty EU:ssa. Kielto on johtanut PFOS-yhdisteen käytön laskuun ja se onkin korvattu muilla PFAS-yhdisteillä, joiden ei tiedetä kerääntyvän eläviin organismeihin samassa mittakaavassa kuin PFOS, jolloin niitä voidaan pitää vähemmän myrkyllisinä. PFOS-yhdistettä on käytetty aikaisemmin mm. palosammutusvaahdoissa sekä huonekalujen ja tekstiileihin kyllästysaineissa.
PFOA-yhdisteen tai muiden PFAS-yhdisteiden käyttöä ei ole vielä kielletty. Esimerkiksi PFOA-yhdistettä käytetään polytetrafluorieteenin (PFTE) valmistuksessa, joka tunnetaan yleisesti myös tavaramerkkinä Teflon.