Tietoa asbestista

Asbesti on ryhmä kuitumaisia mineraaleja, joilla on mm. seuraavia ominaisuuksia:

  • suuri vetolujuus
  • erittäin hyvä lämmön- ja sähköneristysominaisuudet
  • kemikaalien kestävyys
  • pitkät kuidut - voidaan kutoa kankaaseen tai mattoihin
  • suuri ominaispinta, joka antaa korkean absorptiokapasiteetin

Asbestia on käytetty laajasti rakennusmateriaaleissa, mutta myös tarvikkeista, jotka ovat tarkoitettu erityisolosuhteita varten, esim. käsineissä ja muissa vaatteissa lämpöeristeenä, jarrupaloissa ja yleisesti materiaalien vahvistamisessa.

Kun asbestin vaarallisuus havaittiin, sen käyttö kiellettiin useissa maissa. EU:ssa lainsäädäntö on kehittynyt jatkuvasti 1970-luvulta asti. Asbestin käyttö kiellettiin Suomessa kokonaan vuonna 1994. Ennen vuotta 1994 valmistuneiden rakennuksien materiaaleissa asbestia voi edelleen esiintyä ja rakennusmateriaalien poisto-, purku- ja huoltotöissä mahdollinen asbestialtistuminen tuleekin ottaa huomioon.

Asbestia voi löytyä mm. seuraavista materiaaleista: lämpöeristeet (esim. putkieristeet), palosuojaustuotteet, lattialaatat ja -liimat, maalit, kattotuolit, kattojen ja seinien saumaus- ja paikkausaineet, ikkunalaudat, tekstiilit, jarrupalat ja kengät.

Asbestin tunnistaminen

Asbestikuitujen tunnistamiseen käytetään joko valomikroskooppia tai elektronimikroskooppia (SEM). Asbestikuidut tunnistetaan ja erotetaan muista kuiduista mm. niiden ulkonäön, valon taittumisen ja kemiallisen rakenteen avulla. Valomikroskooppi soveltuu useille rakennusmateriaalinäytteille, mutta esim. vinyylilaatat, PVC-laatat ja -tapetit, liimat, matot ja maalit on usein hyvä analysoida tarkemmalla elektronimikroskoopilla, samoin kuin pöly- ja ilmanäytteet.

Materiaalinäytteet

Purkutöiden yhteydessä on usein tärkeää selvittää sisältävätkö rakennusmateriaalit asbestia. Asbestia voi löytyä esim. eristemateriaaleista, lattialaatoista, liimoista jne. Laboratoriossa materiaalinäytteet tutkitaan ensin stereomikroskoopilla. Joissain tapauksissa asbestikuidut voidaan havaita jo tässä vaiheessa, jolloin ne voidaan poimia näytteestä seuraavaa mikroskooppitutkimusta varten. Usein kuitenkin analysointia jatketaan jauhamalla osanäyte homogeeniseksi, liuottamalla se asetoniin ja käsittelemällä näin saatu suspensio ultraäänellä. Yksi tai kaksi pisaraa suspensiota lisätään objektilasille ja annetaan kuivua, jonka jälkeen lisätään immersioöljy ja peitelasi. Tämän jälkeen näyte on valmis mikroskooppitutkimukseen.

Mikroskooppitutkimuksessa voidaan havaita asbestikuidut ja määrittää suuntaa-antava arvio kuitujen määrästä. Asbestikuitujen tyyppi tunnistetaan sekoittamalle näytteeseen eri immersioöljyjä, kunnes valon taittuminen on sama kuidulle ja öljylle. Asbestikuituja ovat krysotiili, antofylliitti, tremoliitti, amosiitti ja krokidoliitti.

Asbestikuidut ilmassa

Ilman asbestikuidut ovat usein ohuempia ja niiden analysointia varten tarvitaan tarkempaa suurennusta kuin mitä valomikroskoopilla voidaan saavuttaa. Ilma- ja pölynäytteet analysoidaankin pyyhkäisyelektronimikroskopilla (SEM), jonka avulla näyte voidaan suurentaa monituhatkertaiseksi.

Pölynäytteistä asbestia tutkitaan silloin, kun asbestipurun tms. yhteydessä epäillään asbestikontaminaatiota.

Ilman asbestikuidut voidaan erottaa muista kuiduista, kun käytetään erityistä näytteenottotekniikkaa. Ilma pumpataan ilmapumpun avulla polykarbonaattisuodattimelle, joka analysoidaan SEM-tekniikalla. Asbestikuidut ovat hyvin pieniä (usein halkaisijaltaan <0,0005 mm) ja jotta asbestipitoisuus voidaan määrittää, näyte tulee analysoida 1000-2000 -kertaisella suurennuksella. Analyysin mikroskooppi on varustettu energiadispersiivisellä röntgenspektrometrillä (EDS), joka mahdollistaa kuitujen kemiallisen rakenteen määrittämisen ja näin erityyppiset kuidut voidaan erottaa toisistaan.

Kuitujen laskenta

Asbestikuitujen pitoisuus ilmassa voidaan määrittää ottamalla ilmanäyte suodattimelle. Pölyn kokonaismäärä analysoidaan valomikroskoopilla. Kaikki kuidut, joiden paksuus on < 3 µm, lasketaan riippumatta kuidun tyypistä. Kun ilmanäytteen keräykseen käytetty ilmatilavuus on tiedossa, kuitujen pitoisuus ilmassa voidaan laskea yksikössä kpl/ml.

Miksi asbesti on vaarallista?

Asbestikuidut ovat vaarallisempia terveydelle kuin muut kuidut, sillä asbestikuidut ovat neulamaisia ja päätyessään hengityksen mukana keuhkoihin, ne jäävät kiinni keuhkojen kudoksiin. Kuidut eivät liukene vaan jäävät ärsyttämään kudoksia, jolloin tietyn ajan jälkeen niissä voi ilmetä kudosmuutoksia. Kudosmuutokset voivat niiden vakavuudestaan riippuen aiheuttaa erilaisia sairauksia, kuten mm:

  • asbestiplakkitauti (keuhkopussikalvon paksuuntumat)
  • asbestoosi eli asbestipölykeuhko (sidekudoksen määrä lisääntyy keuhkoissa, aiheuttaen hengitysvaikeuksia)
  • mesoteliooma (keuhkopussin tai vatsakalvon syöpä)

Ota meihin yhteyttä