Analyysimenetelmät

Asbestimineraalien määritys perustuu mm. seuraaviin ominaisuuksiin:

  • mineraalien ulkonäköön: pitkät kuidut (pituus:paksuus > 3), jotka muodostavat nippuja; jakautuvat päistään hienoiksi säikeiksi
  • mineraalien kemialliseen koostumukseen
  • materiaali on kiteinen

Asbestimineraalit voidaan tunnistaa useilla eri menetelmillä. Yleisesti määritys tehdään vaihekontrasti-polarisaatiovalomikroskoopilla (PLM) ja läpäisyelektronimikroskoopilla (TEM). Muita mahdollisia tekniikoita ovat röntgendiffraktio (XRD) ja mahdollisesti infrapunaspektroskopia (IRS).

Vaihekontrasti-polarisaatiovalomikroskooppi (PLM)

Asbestikuidut voidaan tunnistaa perustuen niiden:

  • ulkonäköön
  • optisiin ominaisuuksiin
  • taitekertoimeen

Materiaalinäytteen asbestikuidut varmistetaan yleensä valomikroskooppi (PLM) -tekniikalla. Asbestimineraalit voidaan tunnistaa niiden ulkonäön perusteella mikroskooppitutkimuksessa. Kuidut muodostavat nippuja ja yksittäiset kuidut jakautuvat päistään hienoiksi säikeiksi. Kuitujen tulee olla kiteisiä ja niiden ulkonäkö vastata asbestimineraaleille ominaisia optisia ominaisuuksia.

Eri asbestimineraaleilla on niille ominainen taitekerroin ja sekoittamalla kuidut erilaisiin, hyvin määriteltyihin immersioöljyihin, voidaan erilaiset asbestityypit erottaa toisistaan. Vaihekontrastimikroskooppia käytetään myös kuitujen laskentaan.

Pyyhkäisyelektronimikroskooppi (SEM)

Pyyhkäisyelektronimikroskooppia käytetään ensisijaisesti ilma- ja pölynäytteiden asbestimäärityksiin, mutta myös eräiden rakennusmateriaalien asbestimäärityksiin (esim. vinyylilaatat, PVC-laatat ja -tapetit, liimat, matot ja maalit). Asbestikuidut tunnistetaan hyödyntäen niiden:

  • kemiallista koostumusta
  • ulkonäköä

SEM-tekniikalla myös hyvin ohuet asbestikuidut, joita ei voida valomikroskoopilla havaita, tulevat havaituksi.

Pölynäytteistä tutkitaan asbestia yleensä silloin, kun halutaan selvittää, onko asbestipölyä levinnyt asbestipurun yhteydessä.

Vastaavasti asbestipitoisuus ilmassa testaan usein asbestipurun jälkeen, jotta varmistutaan, että nämä vaaralliset kuidut eivät ole levinneet ympäristöön.

Läpäisyelektronimikroskooppi (TEM)

Asbestikuidut voidaan tunnistaa TEM-tekniikalla perustuen niiden:

  • ulkonäköön
  • kemialliseen koostumukseen
  • kiderakenteeseen

TEM-tekniikan etuna on, että sen avulla voidaan analysoida hyvin ohuita kuituja ja samaan aikaan määrittää niiden kemiallinen koostumus ja kiderakenne. TEM-tekniikalla voidaan analysoida kuituja, joiden halkaisija on <0,1 µm. TEM-tekniikassa käytetään energiadispersiivista röntgendetektoria kuitujen kemiallisen koostumuksen määrittämiseen. Toisen detektorin avulla saadaan taitekerroinspektri, joka heijastaa kuitujen kiderakennetta. Tällä tavoin voidaan helposti erottaa amorfiset kuidut kiteisistä kuiduista, sillä amorfiset kuidut eivät heijasta taitekerroinspektriä.

Ota meihin yhteyttä